torstai 7. helmikuuta 2013

Veren maku suussa!

About vuosi sitten, tajusin sen että jos jatkan samaa tahtia mulla pettää pumppu ja en oikeesti jaksa liikkua enään edes rappusia ylös. Mä oon aina ollut semmonen semilaiska sohva peruna, mikä tykkää kaikesta epäterveellisestä. Olin kierryttänyt hyvän läskivaraston ittelleni vuosien saatossa enkä kokenut itseäni mitenkään semi lihavana(näin jälkeenpäin ajatellen mä oon oikeesti ollu läski!). Pikkuhiljaa rupesin kävelemään Minnan ja välillä koirien kanssa aluksi pieniä matkoja, siitä siirryttiin salilla käyntiin (kuinka ihanaa kun sillon oli vielä viereisessä talossa sali!). Samalla vaihdoin ne joka viikkoset mäkki-pizza-sipsi-kebabbi safkat vähä karpimpaan tyyliin, eli hirmusti kasviksia kalan, lihan ja välillä kanan kanssa. Perunoita oon vuoden aikana oon about syöny 4 kertaa koska niistä tulee nykyään ihan julmetun huono olo! Leivän korvasin näkkileivällä, mehut ja limut kivennäisvedellä!

Nyt oli taas muutaman kuukauden tauko mistään, koskaan ei pitäis käyttää tekosyinä vaikeita elämän tilanteita siinä, että rupee vaan taas lohtusyömään mut niin siinä kävi!.
Tällä viikolla päätin, et nyt taas riittää tää makaaminen ja suklaan mussuttaminen muuten mä oon taas lähtötilanteessa pikku hiljaa. Keskiviikko aamuna lähettiinkin Lunan kanssa puol 6 aamulla kuuden kilsan lenkille ja painettiin se menemään vaikka tuntu et happi loppuu. Kyllä kannatti, se fiilis oli taas sitä omaa luokkaansa sen jälkeen, voittaa ihan 6-0 sen suklaalevyn. Tänään melkeen sama rundi, ja samalla käytiin moikkaamassa mun pikkusisaruksia ja Luna+Dora omia kavereitaan! Tää tuli nyt taas jäädäkseen, ja jos rupeen taas kierii tuol sängyn pohjalla joku saa luvan tulla potkii mua perseelle! Semityytyväinen kuitenkin oon, että vaan +1kg on tullu ton laiskottelun aikana ja siinä oli kuiteski joulu! Mut oon pitäny mun ruokavaliosta kuiteskin ihan hyvin kiinni(muutamaa poikkeusta ja niitä suklaalevyjä lukuunottamatta!)

Vuoden ja 3kk aika -18kg. Tavotteeseen on vielä matkaa jonku verran mut siihen päästään keinolla millä hyvänsä! Ja zemppinä muille ; hitaasti ja varmasti ni tuloksetkin pysyy eikä kiloja tuu takas yhtä nopeesti ku lähtiki! Se mitä mä ite oon tässä matkan varrella huomannut, niin jos teidän lähimmäiset kamppailee oikeesti lihavuutensa kanssa, kannustakaa ja zempatkaa niitä olkaa tukena ja kehukaa edes pienistä onnistumisista! Älkääkä viekö niit mäkkii jos ne pyytää (ei millään pahalla ollu Minna tää sit) kokemuksella 5kert viikossa "voidaanko mennä mäkkii".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti